Mielenrauhaa meditaatiosta

Tällä kertaa poiketaan ravintoaiheista ja käsitellään meditaatiota, johon meidät johdattaa hyvä ystäväni korpifilosofi M.A. Mustaparta. Tämä on hänen kirjoituksensa:

Elämä on pitkälti tahattomien kaavojen toistoa. Kaupungeissa asuvat ovat tottuneet supermarketteihin, kerrostaloihin ja ahtauteen. Vaeltavia, kiireisiä ihmisiä on kaikkialla.  Pään uumenissa on alkanut kyteä kaaos. Mieltä pännii. Kaalissa polttaa. Mieli on alkanut epäillä kaiken tämän tarpeellisuutta ja joskus maailmanmenoa kylliksi seurattuaan, kaikki näyttääkin tuiki turhalta. Intiassa ja muuallakin elävät niin sanotut ”hinduilijat” ovat kohdanneet saman ongelman ja he mieltävät itsensä maailmasta luopuneiksi henkilöiksi, jotka elämäntehtävänään aikovat saavuttaa täydellisen eristäytymisen. Nimenomaan Intiassa on olemassa vieläkin ikivanha traditio, jonka mukaan maailmasta luopunut henkilö on vaatetettava ja ruokittava. Nämä ”hinduilijat” ovat luopuneet omaisuudestaan, kaikesta maallisesta taakasta ja menneet vuosikausiksi metsään mietiskelemään. Ja kaikki tämä eristäytyminen, kaikesta luopuminen, kaikki tämä vaivannäkö mielenrauhan ja Jumalten kunnian saavuttamiseksi.

Korpifilosofi on myös nähnyt tarpeelliseksi pohtia ja harkita vakavasti näitä asioita. Korpifilosofi tuumaili niitä, jotka erosivat maailmasta, jonka tunnemme uskomuksistamme, traditioistamme ja niin edelleen. Mietiskeli luonnon täydessä rauhassa, kuunteli lintujen lauluja, katseli päivänlaskua ja kävi läpi syntyjä syviä. Tähän kului pitkä aika, kunnes kaikki alkoi näyttää valoisammalta. Apua meditaatiosta löytyi.

Meditaatio ei liene monelle outo käsite, mutta moni hukkuu turhamaisten traditioiden kaavoihin ja tuhlaa energiansa juuri siihen, mistä maailmanmeno myöhemmin veronsa vaatii. Meditaatio yllättäen ei ole jalat ristissä hoettua mantraa, yllä mainittua hinduilua tai suitsukkeiden polttamista Jumalien kunniaksi. Nämä keinot ovat toki ikivanhoja, uskomuksien ohella harjoitettuja mielenrauhan etsintää, mutta onko niistä todella mitään apua? Meditaatio hyvin yksinkertaisessa olemuksessaan ei ole sidottu traditioihin, temppeleihin tai uskontunnustuksiin. 

 

Mitä meditaatio siis on, jollei siihen sisälly mitään näitä edellämainittuja?

Vastaus tähän on sangen yksinkertainen. Meditaatio on ihmisen itsensä tutkiskelua ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Näitä häiriötekijöitä ovat kaikki ne mitkä mielen kaaos, mielen riittämätön ymmärrys on luonut. Uskomme, että mielen järjestys löytyy traditioista ja uskomuksistamme. Näin on uskottu aina siitä hetkestä lähtien kun nämä opinkappaleet ovat luotu.

Korpifilosofi on ymmärtänyt, että maailman ongelmat ja kriisit ovat sisäisiä, eivät kansallisia, poliittisia tai taloudellisia. Ne kaikki ovat saanet alkunsa mielen sekasorrosta. Tämä on todellista. Nyt on hyvä kysyä, voimmeko saavuttaa rauhan sisäisesti itsemme kanssa? Aivan varmasti!

Olkaa joskus hetken yksin ja hakeutukaa hyvin rauhalliseen tilaan, mikä on kaukana näistä mieltä sotkevista käsitteistä. Luonto on tilana mitä erinomaisin. Teidän ei tarvitse luopua maailmasta tai jättää perhettänne, ystäviänne ja kerjätä tai kumarrella Jumalia niin kuin nämä ”hinduilijat” tekevät. Katselkaa vain hiljaisuudessa tuulenhenkäyksen heiluttavia puita tai kuunnelkaa metsien ääniä. Kuunnelkaa sitä ikuista rauhaa, joka on jo melkein hiljaisuutta. Siinä hiljaisuudessa voitte oivaltaa sen epäjärjestyksen mikä mieltänne on vaivannut jo pitkän ajan.

Kuunnelkaa hiljaisuutta ja ymmärtäkää, että kuunteleminen on jo itsessään syvää mielenrauhaa. Ymmärrätte, että maailma on siltikin täynnä ääntä kaiken sen hiljaisuuden keskellä. Ääni on saattanut jo muuttua kauheaksi meluksi, mutta tarkastelkaa ääntä myös hiljaisuudessa ja huomatkaa, että kaikki se ääni ja hiljaisuus eivät ole erossa toisistaan. Ne kuuluvat yhteen. Aivan kuten ihmisen mieli on täynnä meteliä, mutta pohjimmiltaan siellä on myös hiljaisuutta, syvää ja vapauttavaa. Juuri tämä on meditaatiota. 

Olkaa vapaina itsellenne. Teitä ei kahlitse minkään uskomuksen asettamat ajattelunkahleet. Ymmärrätte ajatuksenne, tiedostatte vahvuutenne ja heikkoutenne vaativassa maailmanmenossa. Arvostakaa sitäkin vähää, mitä olette saavuttaneet ja luopukaa egostanne, jonka tämä sekasorto on aiheuttanut. Älkää kieltäkö tai paetko sitä. Oivaltakaa vain, että mieli ei tarvitse kaaosta. Kärsimykset ja ahdistukset ovat epäjärjestyksen syytä. Tunnette yhteyden luontoon. Ette ole erillisiä siitä. Tiedätte, kun olette kohdanneet sen. Se voi tuntua uudelta ja pysäyttävältä, mutta todellisuudessa se kaikki rauha on aina ollut olemassa. Ja tulee aina olemaan.

Kun tämän jälkeen palaatte koteihinne, voitte palata sinne ette vain muuttuneina, vaan syvällisesti valaistuneina. Mieli on syvästi rauhallinen ja maailma tuntuu kauniimmalta kuin koskaan. Huomaatte kuitenkin nopeasti, että kaikki kotona ja maailmassa ovat yhä ennallaan. Huolille ja ristiriidoille ei näy loppua ja kaikki arjen kiire ja päämäärätön kaaos alkaa palautua ennalleen. 

Oliko meditaatiosta lopulta hyötyä?

Korpifilosofi kehottaa jatkamaan itsensä tutkiskelua, meditaatiota, aina silloin kun tunnette arjen kiireen ja painostavan työelämän hyvin kurjistavaksi. Kohdatkaa itsenne luonnon helmassa tai siellä missä ikinä olettekin, mutta älkää muodostako siitä traditiota, uskonkappaletta. Kohdatkaa mielenrauha riippumattomana, joka on yhteiskunnallisten ja uskontunnustusten kaavojen, ja paineiden ulkopuolella. Sillä mielenrauha ei ole kätköissä suurissa kirkoissa, ei piilossa lakikirjoissa tai kaupan hyllyissä. Mielenrauha on siellä, missä te olette.