Riisissä on myrkkyä - Kehonrakentajat pulassa

Kannattaako peruna syödä kuorineen?

Sanotaan, että peruna olisi parempi syödä kuorineen, koska kuoressa on suurin osa perunan ravintoaineista. Toisaalta sanotaan, että kuoria ei pitäisi syödä, koska niissä on luonnostaan myrkyllistä glykoalkaloidia nimeltään solaniini. Keittäminen tuhoaa ravintoaineita, joten säilyykö niitä enemmän jos perunan keittää kuorineen? 

Lainaus Eviran sivulta: "Vihertynyt peruna sisältää paljon glykoalkaloideja, esimerkiksi solaniinia ja kakoniinia, jotka ovat suurina pitoisuuksina haitallisia terveydelle. Solaniinia on suhteellisen paljon myös varhaisperunoissa, minkä takia niiden syöttämistä pikkulapsille tulisi välttää. Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä vähittäiskaupoissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa valolta suojattuna. Perunan iduissa on korkea glykoalkaloidi- eli solaniinipitoisuus. Itäminen lisää myös itujen lähellä olevien solukkojen solaniinipitoisuutta. Solaniini voi aiheuttaa myrkytysoireita kuten vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita. Elintarviketeollisuuden käyttämä raakaperuna saa sisältää glykoalkaloideja korkeintaan 200 mg/kg."

Vihertynyttä perunaa ei siis ainakaan pidä syödä, mutta mitenkäs tavallinen peruna? Perunassa ei ole mitään sellaisia ravintoaineita mitä ei saisi muista lähteistä, joten vaikka perunat söisi kuorineen, niin sillä ei ole varmastikaan mitään merkittävää hyötyä terveydelle. Minua alkoi silti kiinnostamaan niin paljon mikä on perunan kuorineen syömisen haitta-hyötysuhde asiantuntijoiden mielestä, että ajattelin ensin laittaa sähköpostia Eviralle, mutta nettisivuilla luki, että heillä ei ole aikaa vastata kuluttajien kyselyihin, joten laitoin sähköpostia Kuopion ympäristöterveydenhuoltoon. Minua kiinnosti erityisesti se miten paljon perunoita pitäisi kuorineen syödä, että siitä tulee haitallisia vaikutuksia ja onko eri lajikkeissa eroja. Yllätyin, että viikon sisällä tuli A4 sivun pituinen vastaus elintarviketarkastajalta ja perunantukimuslaitos Petlan edustajalta. Todella mukavaa, että tällaisiin kysymyksiin vastataan!

Tässä on vastaus hieman tiivistettynä: "Mukulan kuoren glykoalkaloidipitoisuus on tosiaan suuri, mutta kuorta on määrällisesti niin vähän että siitä saatavan glykoalkaloidien määrä ei normaalisti nouse haitalliseksi edes talviperunassa. Jos terveen, ei-vihertyneen perunan kuoresta haluaisi jonkinlaisia haittavaikutuksia saada, kuoria pitäisi syödä suurin mitoin pääruokana.

Kuoressa on myös monia hyviä ravintoaineita suurempana pitoisuutena kuin mallossa. Niiden osalta on kuitenkin todettava, että niiden määrällinen merkitys ihmisen ravitsemukselle jää vähäiseksi, kun kuoren määrä on pieni. Itse näkisin, sekä hyvien että haitallisten aineiden osalta, että sillä ei ole kovin suurta merkitystä syökö perunat kuorineen vai ei. Ennemminkin kyse on mielipide- ja makuasioista.

Glykoalkaloidit ovat pieninä määrinä tärkeä osa perunan makua, eikä missään nimessä ole tarpeen pyrkiä kokonaan ”glykoalkaloidivapaaseen” perunaan. Kuitenkin liian suuret pitoisuudet heikentävät makua, ja se onkin ensimmäinen merkki kohonneesta pitoisuudesta. Jos mukulan glykoalkaloidipitoisuus nousee valon, stressin tai muun syyn vuoksi korkeaksi, perunan kitkeryys on hyvä varoitus jo paljon ennen kuin pitoisuus on aikuisen ihmisen terveydelle vaarallinen. Kitkeryys ja karvaus on havaittavissa jo pitoisuudella 140 mg/kg, kun lakisääteinen raja-arvo glykoalkaloideille on 200 mg/kg ja pitoisuudella 220 mg/kg makua kutsutaan jo ”polttavaksi”. Pahanmakuista perunaa ei siis kannata syödä.

Tuollaista glykoalkaloideja 200 mg/kg sisältävää perunaakin voisi 70 kg painoinen ihminen syödä kerralla 700 g ilman myrkytysoireita, joten kovin äkkiä tästä ei aikuiselle ihmiselle ongelmia tule. Muistelisin, että myrkytysoireita on havaittu Suomessa joskus 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa, kun perunoiden glykoalkaloidipitoisuudet ovat olleet korkeita hankalien kasvuolosuhteiden ja lajikeominaisuuksien vuoksi. Tuon jälkeen lajikevalikoima on lähes täysin uudistunut, ja korkean pitoisuuden lajikkeet ovat jääneet pois viljelystä.

Keitettäessä mukulan pinnasta huuhtoutuu kivennäisaineita keitinveteen. Sen vuoksi on periaatteessa parempi keittää perunat kuorineen tai käyttää höyrytystä. Tuo huuhtoutumisvaikutus kohdistuu kuitenkin lähinnä vain ohueen pintakerrokseen. Muiden ravintoaineiden osalta keittäminen vaikuttaa erilaisten kemiallisten reaktioiden kautta. Keittämisellä voi olla suuri vaikutus perunan C-vitamiinipitoisuuteen. Senkin osalta paras vaihtoehto olisi höyryttää perunat kuorineen, ja huonoin vaihtoehto keittää  kuoritut perunat vedessä. C-vitamiinipitoisuus laskee kuoritun perunan pintaosissa jo säilytyksessä ennen keittämistä."

ÄLÄ käytä näitä lisäravinteita!

Viime viikolla pätkähti Mass Nutritionilta sähköpostiin tällainen viesti:

"Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla on vakava syy epäillä, että synefriiniä ja kofeiinia yhdistelmänä sisältävien ravintolisien käyttö voi aiheuttaa vakavan terveysvaaran, mm. rytmihäiriöitä, rintakipua ja sydämen pysähdyksen vaaran. Tanskan ja Ruotsin elintarviketurvallisuusviranomaiset ovat tekemiinsä riskinarviointeihin perustuen katsoneet, että synefriiniä ja kofeiinia yhdistelmänä sisältävät ravintolisät eivät ole turvallisia elintarvikkeina eikä niitä siksi voida pitää markkinoilla. Epäilyksiä vahvistaa Dexaprine-tuotteesta 16.8.2013 tullut RASFF-ilmoitus 2013:1142, jossa 11 henkilöllä oli todettu vakavia terveydellisiä haittavaikutuksia, joiden epäillään aiheutuneen Dexaprine-tuotteen käytöstä. Ko. tuotteen keskeiset vaikuttavat aineet ovat synefriini ja kofeiini.

Synefriini on efedriinin kaltainen aine, jota esiintyy luontaisesti pieniä määriä Citrus-suvun hedelmien kuorissa. Citrus aurantium:n eli pomeranssin uutteissa synefriiniä voi olla huomattavia määriä. Synefriini on luokiteltu Suomessa lääkeaineeksi (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen päätös lääkeluettelosta 220/2013, liite 1). Se, että ravintolisä sisältää synefriiniä ei kuitenkaan tee siitä suoraan lääkettä vaan tuote pitää erikseen luokitella lääkkeeksi. Synefriinin korkeiden pitoisuuksien katsotaan voivan aiheuttaa haitallisia muutoksia sydämen ja verisuonten toimintaan sekä keskushermostoon. Kofeiini puolestaan voimistaa synefriinin vaikutuksia. Useissa tapauksen kaltaisissa rasvanpolttoon tarkoitetuissa valmisteissa on runsaasti kofeiinia. Niissä käytetään yleisesti myös guaranauutetta, joka sisältää kofeiinia noin 3,5-5 %.

Edellä esitetyn perusteella Evira katsoo, että synefriiniä ja kofeiinia yhdistelmänä sisältäviä ravintolisiä ei voida pitää turvallisina ja niiden käyttö voi aiheuttaa vakavan terveysvaaran kuluttajille. Turvallista käyttöä ei voi varmistaa esim. käyttöohjein tai varoitusmerkinnöin ja siksi kaikki tuotteet, joissa on synefriiniä ja kofeiinia yhdistelmänä tulisi vetää pois markkinoilta ja hävittää. Tämän hetken tiedon mukaan Suomen markkinoilla on useita em. aineita sisältäviä tuotteita."

Kokeilin joskus Ripped Caps nimistä rasvanpolttajaa, joka sisältää juuri näitä molempia aineita ja tämän valmisteen myynti on nyt siis kielletty. Mass pyysi palauttamaan tuon tuotteen jos sitä on vielä jäljellä, mutta kerkesin sen vetäistä jo sisuksiini. Joistakin lisäravinteista on tullut huono olo, mutta en tästä ko. valmisteesta saanut minkäänlaisia olotiloja enkä kuollut. Black Burn nimisestä rasvanpolttajasta puolestaan sain todella huonot fiilikset kuten aikaisemmin juuri rasvanpolttajia käsittelevässä kirjoituksessa mainitsin. Tämäkin tuote on paljon kehuttu ja valittu vissiin vuoden 2011 parhaimmaksi rasvanpolttajaksi.

Viime vuonna markkinoilta vedettiin DMAA:ta sisältävä Jack3D valmiste. DMAA on amfetamiinin sukuinen keskushermostoa stimuloiva aine, jonka turvallisuutta ihmiskäytössä ei ole todettu. Useita vakavia haittavaikutuksia sydämen (Salinger et al. 2011) ja aivojen (Gee et al. 2010) toimintaan on raportoitu, erityisesti kofeiinin yhteisvaikutuksesta, mikä osoittaa DMAA:n aiheuttavan vakavaa terveysvaaraa. Tanskan ja Ruotsin elintarviketurvallisuusviranomaisten tekemien riskinarviointien mukaan DMAA ei sovellu ihmisravinnoksi siihen liittyvien terveysriskien vuoksi. Myös Yhdysvalloissa the American Food and Drug Administration on varoittanut DMAA:ta sisältävistä ravintolisistä sekä rajoittanut niiden käyttöä. Hassua sinänsä, että hyvin moni tätä Jack3D:iä käyttänyt kehui valmisteen toimivuutta. Itse en tätä kerennyt kokeilla. Näköjään kovia aineita sisältävät ravintolisät ovat myös niitä toimivimpia. Samoin lääkkeissäkin on, että mitä kovempi vaikutus, niin sitä kovemmat saattavat olla myös sivuvaikutukset eikä kaikille toki näitä haittoja tule, mutta vaikka saisit pientä lisätehoa treeniin, niin jos samaan aikaan valmisteesta on terveydelle haittaa, niin ei kannata sellaista käyttää.

Mistä tiedät, onko Evira tutkinut tuotteen ja että se on turvallinen? Tutkiiko Evira ravintolisät ennen kuin ne pääsevät Suomen markkinoille? Tämä varmaan kiinnostaa sellaisia, jotka ovat vasta tutustumassa lisäravinteisiin eikä oikein ole tietoa mitä uskaltaisi ostaa.

Katsotaanpas ihan Eviran nettisivuilta mitä tähän sanotaan. "Evira ei tutki ravintolisiä ennen niiden tuloa Suomen markkinoille, eikä ravintolisille tarvitse hankkia ennakkohyväksyntää Evirasta. Ravintolisän turvallisuudesta kuluttajalle vastaa elintarvikealan toimija eli valmistaja, valmistuttaja, maahantuoja, myyjä tai muu vastaava."

Eviran sivut 

Lisäravinteet eivät kuitenkaan saa olla lääkkeitä eli raja menee siinä. Jos vaikutukset ovat lääkinnällisen voimakkaita, niin tarvitaan myyntiin omat lupansa. Eli luontaistuotteet ovat vaikutuksiltaan lievempiä kuin lääkkeet, mutta kannattaa silti olla tarkkana mitä ostaa ja tutustua tuotteen ravintosisältöön ennen ostamista. Itse testailen erilaisia valmisteita sen mukaan miten budjetti antaa myöten. Harvoin mikään purkki on jäänyt kesken, mutta paljon on sellaisia tuotteita, joiden vaikutusta ei mitenkään huomaa. Joistakin taas on selkeää hyötyä. Osaan paremmin suositella asiakkaillenikin tuotteita kun testailen niitä. Lisäravinteilla on tarkoitus päivittää jo toimivaa ruokavaliota ja kun sen pienen sisäisen tiedemiehensä aktivoi, niin lisäravinteiden ja tavallisten ruoka-aineidenkin testailu voi olla mielenkiintoista. Jos halutaan kasvattaa lihaksia tai pudottaa rasvaprosentti kymmenestä viiteen, niin onhan silloin kaikki pienikin lisäapu hyväksi.

Suomen Antidopingtoimikunta sanoo näin: "Ravintolisät ovat elintarvikkeita, jotka muistuttavat ulkonäöltään ja käyttötavaltaan lääkkeitä. Niitä käytetään esimerkiksi pillereinä, kapseleina ja jauheina. Niissä käytetyillä valmistusaineilla ei saa olla lääkkeellisiä vaikutuksia, eivätkä ne saa olla hyväksyttyjä lääkekäyttöön. Ravintolisien käyttö on urheilussa sallittua. Vaikka tuoteselosteessa ei mainittaisikaan kiellettyjä aineita, ravintolisät voivat joskus sisältää epäpuhtauksina kiellettyjä aineita, esimerkiksi testosteronin ja nandrolonin esiasteita.

Urheilijan ei tulisi käyttää mihinkään tarkoitukseen ravintolisiä varmistumatta ensin niiden koostumuksesta. WADA:n sääntöjen mukaan ravintolisistä saatu positiivinen testitulos tulkitaan dopingrikkomukseksi riippumatta siitä, onko tuoteselosteessa maininta kielletyistä aineista vai ei."

 Antidoping sivut

Lisäravinteetkin voivat siis antaa posiivisen tuloksen dopingtestissä, mutta varsinaiset dopingaineet ovat lääkkeitä. Nämäkin voidaan kuitenkin jakaa sallittuihin ja kiellettyihin lääkkeisiin. Lääkäri voi joskus määrätä urheilijalle epähuomiossa kiellettyä lääkettä vaikka sillä ei olisi tarkoitus tehostaa suorituskykyä ja näistä pitää urheilijan itsensäkin olla tietoinen.

Aloittelijalle ja tavalliselle kuntoilijalle ei kuitenkaan ole merkitystä jos joku lisäravinne antaisi dopingtestissä tuloksen. Jollekin bodarillehan tämä voi olla jopa houkutteleva mainoskikka. Pelkästään mainosten perusteella ei kannata ostaa mitään, sillä kaikki tuotteethan ovat tottakai maailman parhaita. Uunituoreita ihmeellisistä ainesosista koostuvia valmisteita ei välttämättä kannata ostaa vaan odottaa vähän käyttäjäkokemuksia ja tutkia varman päälle tuotteen sisältö. Sellaiset tuotteet ovat aika varmoja valintoja, jotka ovat olleet vuosikausia kauppojen hyllyillä.

Kirpeä raparperi - Voimaruokako?

Toivottiin raparperiin liittyvää kirjoituksta ja tässäpä sitä nyt tulee! Raparperi on varmasti kaikille tuttu ainakin maun puolesta, mutta onko raparperi kuitenkaan edes terveellinen kasvi syötäväksi? Otetaan selvää!

Raparperi on hyvin kevyt kuten kaikki kasvikset. Kaloreita ei ole paljoa, mutta ei kyllä mitäään muutakaan. Raparperi ei nimittäin ole erityisen hyvä minkään vitamiinin lähteenä. C-vitamiinia on hyvin vähän. Kalsiumia ja etenkin kaliumia siinä on jonkun verran. Raparperi on tunnettu jo keskiajalla, mutta elintarvikkeena sitä ei ole käytettynä kovin pitkään. Sen syntyjuuret ovat Kiinassa, Siperian ja Tiibetin alueilla. Ennen aikaan se oli luokiteltu jopa myrkylliseksi ja syömäkelvottomaksi kasviksi. Se sisältää sitruunahappoa ja oksaalihappoa, joka sitoo elimistöstä pois kalsiumia. Tilannetta voi paikata tietysti sillä, että syö jotain kalsiumpitoista ruokaa kuten maitoa yhdessä raparperin kanssa vaikka raparperi sisältää itsessäänkin hieman kalsiumia. Maito ei kuitenkaan tee siitä vaaratonta sillä oksaalihappo muodostaa kalsiumin kanssa veteen liukenemattoman yhdisteen, joka voi johtaa virtsa- ja munuaiskiviin. Oksaalihaposta voi olla haittaa myös nivelvaivoja kärsiville. Raparperin lehdet sisältävät näiden lisäksi jotakin muuta myrkkyä eli niitä ei kannata syödä, mutta varsia voi syödä silloin tällöin. Makuhan niissä kieltämättä on hyvä vaikka piirakassa tai kiisselissä varsinkin kun mukana on myös sokeria.

Jotain positiivistakin löytyy: Kiinalaisessa lääketieteessä raparperia on käytty lääkekasvina vatsavaivoihin. Se ei siis ole täysin hyödytön. Näissä yrttiopeissa käytetään raparperin juurta, joka voi auttaa ummetukseen, ripuliin, maksan ja virtsarakon ongelmiin sekä kuukautiskipuihin. Ulkoisesti sitä voi käyttää palovammoihin. Tietty Rheum rhaponticum (ERr 731) niminen raparperilajike tasapainottaa vaihdevuosia naisilla Saksalaisen tutkimuksen mukaan. Toisen Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan raparperiuute olisi terveellistä käyttää pitkälläkin 48 viikon ajanjaksolla. Tavallisen raparperiä kasvimaasta syövän ihmisen on kuitenkin hyvä muistaa, että näissä opeissa puhutaan pienistä annostuksista ja erilaisista raparperista valmistetuista tinktuuroista ja uutteista. Ilmeisesti myös eri lajikkeilla on eri vaikutuksia.

Hyvän raparperin lehtiruoti on napakka, mehevä ja hienosyinen. Lehtiruotien väri vaihtelee punaisesta vihreään. Toivo Rautavaaran mukaan parhaimman makuisia ovat punaruotiset, pehmeämaltoiset raparperilajikkeet. Jos lehtiruotien antaa kasvaa kovin paksuiksi, ne muuttuvat puiseviksi. Raparperi sopii monen ruoan sekaan. Ennen kaikkea jälkiruokiin. Siitä voi tehdä piirakkaa tai herkullista kiisseliä. Hyvä puoli raparperissä on myös sen monivuotisuus ja helppo kasvatus. Se tuntuu joka vuosi kasvavan samalle paikalle pihassa ja pysyvän siinä vaikka sitä ei mitenkään hoitaisi. Aika monellahan sitä kasvimaalla kasvaa. Jos verrataan raparperia Mars suklaapatukkaan, niin ei varmasti tarvitse kauan miettiä kumpiko on terveellisempi. Jälkiruokana ja silloin tällöin nautittuna se on ihan hyvä kasvi, mutta päivittäiseen käyttöön en sitä kuitenkaan suosittele.

Raparperikiisseliä. Päälle vielä loraus maitoa, niin on herkkua.

Lähteet
Toivo Rautavaa ja Pirkkoliisa Tuomola - Hyötykasvit värikuvina
http://localfoods.about.com/od/spring/tp/All-About-Rhubarb.htm
http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/kirpean-raikas-raparperi
Efficacy and safety of a special extract of Rheum rhaponticum (ERr 731) in perimenopausal women with climacteric complaints: a 12-week randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Saksa 2006
Long-term efficacy and safety of the special extract ERr 731 of Rheum rhaponticum in perimenopausal women with menopausal symptoms. Saksa 2009
http://www.rhubarbinfo.com/medicinal
www.fineli.fi 

Homeisen ruoan syöminen altistaa sairauksille

Nykyaikana ehkä on selvää, ettei homehtunutta ruokaa pidä syödä, mutta rupesin kirjoittamaan tätä lähinnä vanhemman sukupolven takia. Monet keski-ikäiset tai vanhemmat kertovat syöneensä lukuisia kertoja pilaantunutta ruokaa sen takia, ettei mitään heitettäisi hukkaan. Ymmärrän tämän, koska ennen muinoin ei ole ollut itsestäänselvää, että ruokaa on aina saatavilla, mutta voiko homehtuneen ruoan syönnistä olla terveydelle haittaa?

Luin juuri aiheeseen liittyvän artikkelin, jossa Evira sanoo, että vähänkään pilaantunutta ruokaa ei pitäisi syödä. Ainakaan toistuvasti. Home itsessään ei ole vaarallista, mutta ruoassa ja kehossa se tuottaa muita myrkyllisiä yhdisteitä. Homeesta voi tulla akuutti ruokamyrkytys, joka ilmenee yleensä aika pian syönnin jälkeen. Elimistö osaa poistaa myrkyn oksentamalla ja tämän myötä myrkytys haihtuukin yleensä yhtä nopeasti kuin on alkanut ellet satu saamaan ruoasta jotain muuta tautia. Kuitenkin pilaantunut ruoka voi jatkuvasti syötynä aiheuttaa erilaisia vaivoja. Ruoan pilaantumista ei aina nää päällepäin eikä myöskään homeen tuottamia myrkkyjä. Ihminen voikin altistua homeen haitoille toistuvasti tietämättään. Eviran mukaan toksiineja esiintyy tyypillisimmin viljatuotteissa, pähkinöissä ja maississa. Nämä toksiinit leviävät helpommin kosteassa tuotteessa kuin kuivassa. Dave Asprey puhuu paljon homemyrkyistä, joita saatamme syödä huomaamattamme ja ne aiheuttavat kaikenlaisia kroonisia vaivoja. Etenkin ne ovat haitallisia jos niille on allerginen. Jos banaanissa on mustia täpliä (siis hedelmässä eikä vaan kuoressa), niin todennäköisesti koko banaani on silloin jo pilalla. Samoin jos leipäpussissa osa viipaleista on silmin nähden pilalla, niin koko leivässä on todennäköisesti jo hometta. Ei tästä kuitenkaan mitään paniikkia ja stressiä kannata ottaa.

Lämpö nopeuttaa pilaantumisprosessia ja kesähelteillä ruoka voikin pilaantua pöydällä tai autossa todella nopeasti. Juuri valmistetun kuuman ruoan voi antaa jonkun aikaa jäähtyä, mutta sitten se kannattaa melko pian laittaa jääkaappiin eikä jättää sitä yön yli pöydälle kuten joillakin on jostain syystä tapana. Ruoka pilaantuu ajan kanssa kylmässäkin, mutta paljon hitaammin. Ruokaa ei kannata kylmentää ja kuumentaa montaa kertaa peräkkäin, koska tämä nopeuttaa sen pilaantumista. Pähkinät tuntuvat liottamisen jälkeen pilaantuvan parissa päivässä vaikka kuivana ne säilyvät todella pitkäään, joten liota vaan sellainen määrä minkä tiedät pian syöväsi. Muutenkin ruokaa kannattaa ostaa aina sen verran mitä tarvitsee, ettei sitä joudu sitten turhaan heittämään roskiin.

Mitkä sitten ovat homeen vaikutukset pitkällä ajanjaksolla?

Eviran mukaan pitkäaikainen altistuminen homeelle voi aiheuttaa maksa- tai munuaisvaurioita ja jopa syöpää. Homeisen kohdan ruoasta pois leikkaaminen ei auta. Ruoan kuumentaminen poistaa siitä mikrobeja ja hometta - sen takia maito pastöroidaan, mutta tietenkään silmin nähden pilaantunutta ruokaa ei enää sen kuumentaminen pelasta.

Loppuun on ehkä syytä mainita, että home ei ole pelkästään paha asia. Homeet toimivat luonnossa tärkeinä eloperäisen aineen hajottajina. Niitä on monia erilaisia lajeja ja niitä on kaikkialla. Homeen tuottamat myrkyt eli mykotoksiinit voivat toimia myös antibioottisesti, koska niiden tarkoitus on estää kilpailevien mikrobien kasvua. Näin ollen jotkut antibioottilääkkeet ovat eristetty homeesta. Tämä ei silti tarkoita, että homeen syönti sellaisenaan voisi toimia lääkinnällisesti, mutta tämä on mielenkiintoista tietoa muuten.

Lähteet

Yle uutinen homeesta

Homerkyrkyt Evira 

Home Wikipedia 

Dave Asprey mycotoxins