lauantai 30. kesäkuuta 2018

Makutestissä vegaaniset proteiinijauheet

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Lihavuuteen johtava syömishäiriö



Joillakin ihmisillä esiintyy hallitsemattomia ahmimiskohtauksia, joiden aikana kuluu suuria määriä ruokaa eikä sitä lopulta oksenneta ulos kuten bulimiassa. Tällaista epätyypillistä syömishäiriötä kutsutaan nimellä binge eating disorder, BED. Noin viidenneksen vaikean lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista ihmisistä arvioidaan kärsivän tästä häiriöstä. Siihen liittyy usein masennusta ja muita psyykkisiä oireita, joita ehkä yritetään lievittää syömisellä. Ahmimisesta johtuva lihominen kuitenkin yleensä vain pahentaa masennusta ja syyllisyydentunteita entisestään. Ihminen saattaa syödä muiden edessä kevyesti ja hallitusti, mutta ahmii yksin kotona, koska isot ruokamäärät hävettävät. Nämä ihmiset hakevat herkästi apua erilaisista laihdutusohjelmista ja menestyvät niissä huonosti. Hoidon tulisi alkuvaiheessa keskittyä ruokailurytmien normalisoimiseen ja rajujen laihdutusyritysten lopettamiseen, sillä ne yleensä vain pahentavat oireita. Tässä tilanteessa Personal Trainer ei ole ensisijainen apu vaan psykiatri. Personal Trainerin voi ottaa avuksi siinä vaiheessa kun henkinen puoli alkaa olemaan normaalilla tasolla. Ahmiminen pitää ensin saada hallintaan ja vasta sitten kannattaa ajatella ylipainon vähentämistä. BED voi parantua itsestäänkin jos elämäntilanne muuttuu, koska monet stressitekijät edesauttavat tällaisia taipumuksia. Joillakin ihmisillä päivän ainoa ilo voi olla syöminen. Tällöin pitää miettiä miten elämänlaatua voisi parantaa. Oireyhtymän tunnistaminen on haastavaa, mutta se on hoidon oikein suuntaamiseksi tärkeää. Tunnistamista voi helpottaa standardoidun ahmimistaipumusta mittaavan kyselyn avulla (englanniksi): https://psychology-tools.com/binge-eating-scale/
 

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Jodin puutos tekee tyhmäksi ja lihavaksi

Moni yhdistää joditablettien käytön siihen jos ihminen altistuu radioaktiiviselle säteilylle, mutta jodilla on  myös tärkeä merkitys kilpirauhashormonien tuotannolle ja sitä tulee saada ruokavaliosta ilman tällaista säteilyvaaraakin. Kilpirauhashormonit ovat tärkeitä ihmisen normaalille kasvulle ja aineenvaihdunnan toiminnalle. Mikäli jodia tulee ruokavaliosta hyvin vähän, nämä hormonit eivät toimi normaalilla tavalla. Tästä aiheutuu monia fyysisiä ja henkisiä oireita, joista käytetään ryhmänimeä IDD (Iodine deficiency disorders). Puutoksen vaikutukset ja vakavuus riippuvat pitkälti siitä missä elämänvaiheessa puutos ilmenee. Kasvuiässä sen puutos aiheuttaa kehitysvammaisuutta, joten lasten on erittäin tärkeää saada sitä riittävästi. Tunnetuin kaikissa ikäluokissa ilmenevä puutosoire lienee struuma, jossa kilpirauhasen koko suurentuu. Se ei ole pelkästään kosmeettinen haitta vaan se aiheuttaa ongelmia ympäröivien kudosten toiminnalle, hengitykselle ja nielemiselle. Jodin puutos voi pitkään jatkuessaan johtaa aivovaurioon ja lievempinä oireina puutos aiheuttaa painon nousua, keskittymiskyvyn ja työtehon heikentymistä. Ennen kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan lääkkeillä, pitää tarkastella tuleeko ruokavaliosta riittävästi jodia.

Joissakin kasveissa ja tupakansavussa on goitrogeeneiksi kutsuttuja yhdisteitä, jotka pahentavat jodin puutoksesta johtuvia oireita. Goitrogeenit kilpailevat jodin kanssa kilpirauhassolujen jodipumpun kuljetuspaikoista ja siten häiritsevät jodin pääsyä kilpirauhassoluihin. Näistä aineista ei kuitenkaan ole haittaa muuta kuin silloin jos jodia tulee ruokavaliosta liian vähän.

Jodin suositeltu päiväsaanti on 150 µg ja vaikka sitä lisätään suolaan, niin sen saanti saattaa jäädä hyvin vähäiseksi jos sitä ei tule mistään muualta. Suolaa kun ei kovin paljoa päivän aikana saa käyttää. THL:n tilastojen mukaan suomalaisten jodin saanti on keskimäärin alle suosituksen. Ongelma oli vielä pahempi silloin kun suolaan ei lisätty jodia. Se on auttanut tilannetta, mutta silti edelleenkin puutoksia esiintyy Suomessa ja monessa muussakin maassa. Etenkin kehitysmaissa. Tutkimuksia tästä aiheesta löytyy paljon.

Mistä sitä jodia sitten saa? Suolan lisäksi jodia on hieman maidossa, mutta kaikkein paras lähde sille on erilaiset merilevät. Tällaisten levien käyttäminen on varsinkin vanhoille ihmisille todella eksoottista ja outoa, mutta niitä saa nykyään kaikista isoista marketeista ja luontaistuotekaupoista. Japanissa ihmisten jodin saanti on hyvin korkealla tasolla, koska siellä syödään paljon merilevää. Jos tällaisia leviä ei halua käyttää, niin myöskin lisäravinteena voi jodia ottaa. Monista hyvistä monivitamiinivalmisteista sitä löytyy. Kaikissa sitä ei ole, joten tuotteen sisältö kannattaa aina tarkistaa. Jodia voi toki saada liikaakin jos vaikka merilevää vetää lusikkakaupalla, joten kannattaa pysytellä suositellussa määrässä.

Merilevää löytyy jauheena tai rouhemuodossa monesta eri kaupasta.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Ruoansulatus ei toimi ilman entsyymejä

Taloussokerin (sakkaroosi) pilkkoutuminen vesilasissa kestää useita vuosia paitsi jos mukaan lisätään sakkaraasientsyymiä. Tällöin sokeri hajoaa muutamassa sekunnissa pienemmiksi molekyyleiksi. Ruoansulatuskin mahassa tarvitsee tällaisia entsyymejä. Elämä ei ole mahdollista ilman niitä. Jokaiseen kemialliseen reaktioon tarvitaan eri entsyymejä, joten elimistössä niitä on tuhansia. Jotkut entsyymit ovat toimintakykyisiä vasta, kun niihin on liittynyt erillinen osa, kofaktori. Tällainen kofaktori voi olla esimerkiksi jokin vitamiini tai kivennäisaine. Tästä syystä niitä tulee ruokavaliosta saada monipuolisesti.


Joskus entsyymin rakenne voi olla virheellinen tai sitä ei valmistu soluissa lainkaan. Esimerkiksi laktoosi-intoleranssi johtuu siitä, että ohutsuolen soluissa ei valmistu tarpeeksi laktoosia hajottavaa laktaasientsyymiä. Laktoosi ei näin ollen hajoa ohutsuolessa eikä siten pääse imeytymään verenkiertoon. Se poistuu lopulta ulosteen mukana elimistöstä ja aiheuttaa matkallaan erilaisia oireita kuten turvotusta, ilmavaivoja ja vatsakipua.

Entsyymien toimintaa voidaan tarkoituksella estää ns. inhibiittoreilla. Esimerkiksi antibiootit ja sulfalääkkeet estävät tällä tavalla joidenkin bakteerien toiminnan. Soluissa on myös luonnollisia inhibiittoreita, jotka estävät tietyn entsyymin toiminnan kun sen aktivoimaa kemiallista reaktiota on tapahtunut riittävästi.

Joitakin ruoansulatukseen vaikuttavia entsyymejä voi ottaa myös lisäravinteena ennen ateriaa. Tällaiset entsyymit ovat aika kalliita, mutta voivat olla hyödyllisiä varsinkin ulkomaan matkalla tai jos muuten tiedät syöväsi jotain uutta tai huonosti sulavaa ravintoa. Ison buffetin yhteydessä voi tällaisista lisäentsyymeistä olla hyötyä. Näiden lisäksi ruokavaliosta tulee saada myös paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka toimivat entsyymien kofaktoreina. Monivitamiini voi olla hyvä täydennys jos tiedät, että ruokavaliossasi on puutteita.

Entsyymejä käytetään paljon myös elintarviketeollisuudessa:
  • Leipomateollisuudessa entsyymeillä parannetaan taikinan kohoavuutta, rakennetta ja säilyvyyttä.
  • Oluenvalmistuksessa entsyymeillä parannetaan makua ja oluen suodattuvuutta.
  • Juomateollisuudessa entsyymejä käytetään mm. hedelmämehujen kirkastamiseen.
  • Rasvoja pilkkovalla lipaasilla voidaan muokata raaka-aineissa olevia rasvoja ja öljyjä.
  • Meijeriteollisuus käyttää kymosiinia proteiinin saostamiseen juuston valmistuksessa ja laktaasia laktoosin hajottamiseen.
  • Sokeriteollisuus käyttää entsyymejä esim. gluukosisiirapin tekemiseen. Entsyymien avulla sokeriketjuja pilkotaan pienempiin osiin.
  • Rehuteollisuudessa entsyymeillä parannetaan rehun sulavuutta ja ravintoaineiden imeytymistä eläinten suolistossa.

Lähteet
Lukion Bios 2 - Solu ja perinnöllisyys
Lukion BI5 - Bioteknologia