keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kesäinen broilerisalaatti




Mukavan kevyt, mutta kuitenkin täyttävä salaatti helteiselle päivälle. 4 annosta. Valmistusaika 20 min.

Ruukku lehtisalaattia (115g)
Yksi keskikokoinen kurkku (400g)
Yksi keskikokoinen paprika (170g)
Rasia kirsikkatomaatteja tai pari tavallista tomaattia (250g)
Rasia valmista suvisalaattia (250g)
300g maustamattomia ja 300g hunajamarinoituja broilerisuikaleita
1 rkl öljyä paistamiseen.

Ravintosisältö:
Kalorit: 267
Proteiini: 29 g
Hiilarit: 13 g
Rasva: 11 g

Helppoa ja herkullista! Salaatin lisukkeeksi voit vielä ottaa kuvan mukaisesti riisipiirakkaa tuorejuustolla ja mehua tai vettä.


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kannattaako peruna syödä kuorineen?

Sanotaan, että peruna olisi parempi syödä kuorineen, koska kuoressa on suurin osa perunan ravintoaineista. Toisaalta sanotaan, että kuoria ei pitäisi syödä, koska niissä on luonnostaan myrkyllistä glykoalkaloidia nimeltään solaniini. Keittäminen tuhoaa ravintoaineita, joten säilyykö niitä enemmän jos perunan keittää kuorineen? 

Lainaus Eviran sivulta: "Vihertynyt peruna sisältää paljon glykoalkaloideja, esimerkiksi solaniinia ja kakoniinia, jotka ovat suurina pitoisuuksina haitallisia terveydelle. Solaniinia on suhteellisen paljon myös varhaisperunoissa, minkä takia niiden syöttämistä pikkulapsille tulisi välttää. Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä vähittäiskaupoissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa valolta suojattuna. Perunan iduissa on korkea glykoalkaloidi- eli solaniinipitoisuus. Itäminen lisää myös itujen lähellä olevien solukkojen solaniinipitoisuutta. Solaniini voi aiheuttaa myrkytysoireita kuten vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita. Elintarviketeollisuuden käyttämä raakaperuna saa sisältää glykoalkaloideja korkeintaan 200 mg/kg."

Vihertynyttä perunaa ei siis ainakaan pidä syödä, mutta mitenkäs tavallinen peruna? Perunassa ei ole mitään sellaisia ravintoaineita mitä ei saisi muista lähteistä, joten vaikka perunat söisi kuorineen, niin sillä ei ole varmastikaan mitään merkittävää hyötyä terveydelle. Minua alkoi silti kiinnostamaan niin paljon mikä on perunan kuorineen syömisen haitta-hyötysuhde asiantuntijoiden mielestä, että ajattelin ensin laittaa sähköpostia Eviralle, mutta nettisivuilla luki, että heillä ei ole aikaa vastata kuluttajien kyselyihin, joten laitoin sähköpostia Kuopion ympäristöterveydenhuoltoon. Minua kiinnosti erityisesti se miten paljon perunoita pitäisi kuorineen syödä, että siitä tulee haitallisia vaikutuksia ja onko eri lajikkeissa eroja. Yllätyin, että viikon sisällä tuli A4 sivun pituinen vastaus elintarviketarkastajalta ja perunantukimuslaitos Petlan edustajalta. Todella mukavaa, että tällaisiin kysymyksiin vastataan!

Tässä on vastaus hieman tiivistettynä: "Mukulan kuoren glykoalkaloidipitoisuus on tosiaan suuri, mutta kuorta on määrällisesti niin vähän että siitä saatavan glykoalkaloidien määrä ei normaalisti nouse haitalliseksi edes talviperunassa. Jos terveen, ei-vihertyneen perunan kuoresta haluaisi jonkinlaisia haittavaikutuksia saada, kuoria pitäisi syödä suurin mitoin pääruokana.

Kuoressa on myös monia hyviä ravintoaineita suurempana pitoisuutena kuin mallossa. Niiden osalta on kuitenkin todettava, että niiden määrällinen merkitys ihmisen ravitsemukselle jää vähäiseksi, kun kuoren määrä on pieni. Itse näkisin, sekä hyvien että haitallisten aineiden osalta, että sillä ei ole kovin suurta merkitystä syökö perunat kuorineen vai ei. Ennemminkin kyse on mielipide- ja makuasioista.

Glykoalkaloidit ovat pieninä määrinä tärkeä osa perunan makua, eikä missään nimessä ole tarpeen pyrkiä kokonaan ”glykoalkaloidivapaaseen” perunaan. Kuitenkin liian suuret pitoisuudet heikentävät makua, ja se onkin ensimmäinen merkki kohonneesta pitoisuudesta. Jos mukulan glykoalkaloidipitoisuus nousee valon, stressin tai muun syyn vuoksi korkeaksi, perunan kitkeryys on hyvä varoitus jo paljon ennen kuin pitoisuus on aikuisen ihmisen terveydelle vaarallinen. Kitkeryys ja karvaus on havaittavissa jo pitoisuudella 140 mg/kg, kun lakisääteinen raja-arvo glykoalkaloideille on 200 mg/kg ja pitoisuudella 220 mg/kg makua kutsutaan jo ”polttavaksi”. Pahanmakuista perunaa ei siis kannata syödä.

Tuollaista glykoalkaloideja 200 mg/kg sisältävää perunaakin voisi 70 kg painoinen ihminen syödä kerralla 700 g ilman myrkytysoireita, joten kovin äkkiä tästä ei aikuiselle ihmiselle ongelmia tule. Muistelisin, että myrkytysoireita on havaittu Suomessa joskus 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa, kun perunoiden glykoalkaloidipitoisuudet ovat olleet korkeita hankalien kasvuolosuhteiden ja lajikeominaisuuksien vuoksi. Tuon jälkeen lajikevalikoima on lähes täysin uudistunut, ja korkean pitoisuuden lajikkeet ovat jääneet pois viljelystä.

Keitettäessä mukulan pinnasta huuhtoutuu kivennäisaineita keitinveteen. Sen vuoksi on periaatteessa parempi keittää perunat kuorineen tai käyttää höyrytystä. Tuo huuhtoutumisvaikutus kohdistuu kuitenkin lähinnä vain ohueen pintakerrokseen. Muiden ravintoaineiden osalta keittäminen vaikuttaa erilaisten kemiallisten reaktioiden kautta. Keittämisellä voi olla suuri vaikutus perunan C-vitamiinipitoisuuteen. Senkin osalta paras vaihtoehto olisi höyryttää perunat kuorineen, ja huonoin vaihtoehto keittää  kuoritut perunat vedessä. C-vitamiinipitoisuus laskee kuoritun perunan pintaosissa jo säilytyksessä ennen keittämistä."