Kirpeä raparperi - Voimaruokako?

Toivottiin raparperiin liittyvää kirjoituksta ja tässäpä sitä nyt tulee! Raparperi on varmasti kaikille tuttu ainakin maun puolesta, mutta onko raparperi kuitenkaan edes terveellinen kasvi syötäväksi? Otetaan selvää!

Raparperi on hyvin kevyt kuten kaikki kasvikset. Kaloreita ei ole paljoa, mutta ei kyllä mitäään muutakaan. Raparperi ei nimittäin ole erityisen hyvä minkään vitamiinin lähteenä. C-vitamiinia on hyvin vähän. Kalsiumia ja etenkin kaliumia siinä on jonkun verran. Raparperi on tunnettu jo keskiajalla, mutta elintarvikkeena sitä ei ole käytettynä kovin pitkään. Sen syntyjuuret ovat Kiinassa, Siperian ja Tiibetin alueilla. Ennen aikaan se oli luokiteltu jopa myrkylliseksi ja syömäkelvottomaksi kasviksi. Se sisältää sitruunahappoa ja oksaalihappoa, joka sitoo elimistöstä pois kalsiumia. Tilannetta voi paikata tietysti sillä, että syö jotain kalsiumpitoista ruokaa kuten maitoa yhdessä raparperin kanssa vaikka raparperi sisältää itsessäänkin hieman kalsiumia. Maito ei kuitenkaan tee siitä vaaratonta sillä oksaalihappo muodostaa kalsiumin kanssa veteen liukenemattoman yhdisteen, joka voi johtaa virtsa- ja munuaiskiviin. Oksaalihaposta voi olla haittaa myös nivelvaivoja kärsiville. Raparperin lehdet sisältävät näiden lisäksi jotakin muuta myrkkyä eli niitä ei kannata syödä, mutta varsia voi syödä silloin tällöin. Makuhan niissä kieltämättä on hyvä vaikka piirakassa tai kiisselissä varsinkin kun mukana on myös sokeria.

Jotain positiivistakin löytyy: Kiinalaisessa lääketieteessä raparperia on käytty lääkekasvina vatsavaivoihin. Se ei siis ole täysin hyödytön. Näissä yrttiopeissa käytetään raparperin juurta, joka voi auttaa ummetukseen, ripuliin, maksan ja virtsarakon ongelmiin sekä kuukautiskipuihin. Ulkoisesti sitä voi käyttää palovammoihin. Tietty Rheum rhaponticum (ERr 731) niminen raparperilajike tasapainottaa vaihdevuosia naisilla Saksalaisen tutkimuksen mukaan. Toisen Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan raparperiuute olisi terveellistä käyttää pitkälläkin 48 viikon ajanjaksolla. Tavallisen raparperiä kasvimaasta syövän ihmisen on kuitenkin hyvä muistaa, että näissä opeissa puhutaan pienistä annostuksista ja erilaisista raparperista valmistetuista tinktuuroista ja uutteista. Ilmeisesti myös eri lajikkeilla on eri vaikutuksia.

Hyvän raparperin lehtiruoti on napakka, mehevä ja hienosyinen. Lehtiruotien väri vaihtelee punaisesta vihreään. Toivo Rautavaaran mukaan parhaimman makuisia ovat punaruotiset, pehmeämaltoiset raparperilajikkeet. Jos lehtiruotien antaa kasvaa kovin paksuiksi, ne muuttuvat puiseviksi. Raparperi sopii monen ruoan sekaan. Ennen kaikkea jälkiruokiin. Siitä voi tehdä piirakkaa tai herkullista kiisseliä. Hyvä puoli raparperissä on myös sen monivuotisuus ja helppo kasvatus. Se tuntuu joka vuosi kasvavan samalle paikalle pihassa ja pysyvän siinä vaikka sitä ei mitenkään hoitaisi. Aika monellahan sitä kasvimaalla kasvaa. Jos verrataan raparperia Mars suklaapatukkaan, niin ei varmasti tarvitse kauan miettiä kumpiko on terveellisempi. Jälkiruokana ja silloin tällöin nautittuna se on ihan hyvä kasvi, mutta päivittäiseen käyttöön en sitä kuitenkaan suosittele.

Raparperikiisseliä. Päälle vielä loraus maitoa, niin on herkkua.

Lähteet
Toivo Rautavaa ja Pirkkoliisa Tuomola - Hyötykasvit värikuvina
http://localfoods.about.com/od/spring/tp/All-About-Rhubarb.htm
http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/kirpean-raikas-raparperi
Efficacy and safety of a special extract of Rheum rhaponticum (ERr 731) in perimenopausal women with climacteric complaints: a 12-week randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Saksa 2006
Long-term efficacy and safety of the special extract ERr 731 of Rheum rhaponticum in perimenopausal women with menopausal symptoms. Saksa 2009
http://www.rhubarbinfo.com/medicinal
www.fineli.fi