tiistai 18. lokakuuta 2011

Lisäaineet: Bentsoehappo ja natriumbentsoaatti

Bentsoehappo eli E210 on luontainen aine, jota käytetään ruoassa säilöntäaineena.
Sen turvallisen saannin ylärajaksi on asetettu 5mg/kg/vrk. Tämä määrä voi ylittyä helposti lapsilla, sillä lapsi, joka painaa 15 kiloa, voi syödä korkeintaan yhden nakin ja juoda 3 dl mehua, että tämän lisäaineen ja nitraattien saanti pysyy suosituksen mukaisena. Aikuisella se ei ylity niin helposti. Bentsoehapon johdannaisia jatkuu koodiin E219 asti ja nämä kaikki voivat aiheuttaa allergisia oireita.

Natriumbentsoaatti eli E211 on bentsoehapon suola, jota käytetään myös säilöntäaineena.
Tämäkin aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia reaktioita ja myös tämän saantisuositus Eviran mukaan on ilmeisesti 5mg/kg/vrk. Eräs Brittiläinen tutkimus sanoo, että natriumbentsoaatti salpaa joidenkin tärkeiden solujen toimintaa ja voi näin ollen aiheuttaa maksakirroosia ja parkinsonin tautia. Kerrotaan myös, että E211 voi yhdessä E300 askorbiinihapon eli synteettisen C-vitamiinin kanssa muodostaa syöpää aiheuttavaa bentseeniä. Oikein mukava ja turvallinen aine siis tämäkin.

Bentsoehappoa ja natriumbentsoaattia löytyy monista mehuista ja limppareista. Lisäksi teollinen sima, jotkut alkoholijuomat ja maitotuotteet sekä hillot voivat sisältää näitä aineita. Useat marjat ja hedelmät sisältävät jo luonnostaan joitakin määriä bentsoehappoa. Limsat ja monet valmisjuomat voivat sisältää useampaakin erilaista säilöntä- ja makeutusainetta, joten niiden käyttöä kannattaa rajoittaa etenkin lasten kohdalla. Joitakin juomia on joskus jouduttu vetämään pois myynnistä, koska suosituksen mukainen yläraja on ylittynyt tuotteissa. Onneksi näitä valvotaan. Evira sanoo, että mehujuomia, joissa on bentsoaatteja ei suositella lapsille päivittäiseen käyttöön, koska turvallisen saannin yläraja ylittyy helposti. Aikuisilla ei varmasti pienissä määrin käytettynä näistä aineista ole haittaa, mutta lisäaineiden kohdalla voi olla hyvä miettiä miten monesta eri lähteestä niitä ruokaan tulee ja pitää tämä yhteismäärä mahdollisimman pienenä. Jos mietit mistä saat selville missä tuotteessa on mitäkin lisäaineita, niin sinun pitää vain käydä aina tuoteselosteet läpi. Mitään stressiä tästä ei kuitenkaan tarvitse ottaa. Kyllä mehuja ja limppareita voi joskus juoda, mutta päivittäin niitä ei kannata käyttää.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Omega-3 ja omega-6, ei mikään tiivis parisuhde

Paljon puhutut Omega-rasvahapot kuuluvat pehmeisiin ja ns. hyviin rasvoihin. Ne ovat välttämättömiä kehon toiminnalle ja niitä on useampaa erilaista: Omega-3, -6, -7 ja -9. Tärkeimmät näistä ovat 3 ja 6.

Omega-3-rasvoja saadaan kalasta, kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä. Omega-3-rasvoihin kuuluuvat: alfalinoleenihappo (ALA), jota saadaan juuri kasviöljyistä. Sen lisäksi dokosaheksaeenihappo (DHA) ja eikosapentaeenihappo (EPA), joita saadaan kalasta ja kalaöljystä. Tarvitsemme näitä kaikkia. Elimistömme pystyy muuttamaan kasviöljyistä saatavaa ALA-rasvaa DHA ja EPA muotoon, mutta muutosprosentti ei ilmeisesti ole kovin suuri ja runsas omega-6:n saanti heikentää tätä muuttumista entisestään. Tämän vuoksi myös kalan omegoita tarvitaan, koska ne ovat suoraan siinä muodossa missä elimistö voi niitä käyttää. Etenkin aivot tarvitsevat niitä. Vegaanit luottavat pelkästään kasviöljyihin, mutta suosittelisin heitäkin käyttämään jotain leväpohjaista omega-3 valmistetta, josta saadaan näitä kalassa olevia rasvoja, mutta voi olla, että olen väärässä ja toivonkin heidän puolesta, että pelkkä kasviöljy riittää ja heidän elimistönsä osaa muuttaa tätä kasviöljyn omega-3:a oikeaan muotoon. Jonkunlaista näyttöä on, että kurkuma tehostaa tätä muutosprosessia. Sitä käytetäänkin paljon esimerkiksi Intiassa, jossa syödään hyvin kasvipainotteista ruokaa. Currymausteessa on myös kurkumaa ja sitä kannattaakin ruokiin lisäillä.



Omega-6-rasvoihin kuuluvat linolihappo (LA), gammalinoleenihappo (GLA), dihomogammalinoleenihappo (DGLA) ja arakidonihappo (ARA). Kasviöljyt ovat hyvä omega-6 lähde ja etenkin rypsiöljyssä on runsaanti sekä kolmosta että kuutosta. Sitä saadaan myös kananmunista ja lihasta. Omega-6 on tärkeä rasva, mutta sen saannista ei tarvitse olla huolissaan, koska sitä saamme nykyaikana jopa liikaakin. Omega-3 jää helpommin vähäiseksi.

Omega-3-rasvan saantiin tulee kiinnittää huomiota siinäkin mielessä, että mikäli omega-6-rasvaa saadaan reilusti kolmosta enemmän, niin se lisää tulehdusvasteita elimistössä. Näiden rasvojen suhteesta puhutaankin aika paljon. Nykyään saamme pahimmillaan omega-6-rasvoja jopa 20 kertaa enemmän kuin kolmosta. Optimaalinen suhde olisi 1:2 kolmosta ja kuutosta. Tätä suhdetta ei kuitenkaan mitenkään tarvitse alkaa laskemaan, sillä asia vaikuttaa olevan niin, että hieman vääränlainen suhde ei haittaa kunhan omega-3:sta saadaan riittävästi omega-kuuden lisäksi. Näiden suhde on toki huomion arvoinen asia, mutta ei niin kriittinen miksi se monessa paikassa tehdään.

Margariineja on alettu suosittelemaan voin tilalle sen takia, että niissä on näitä pehmeitä kasvirasvoja. Margariinien ongelma on, että ne ovat aika pitkälle prosessoituja, mutta mikäli sellaista käyttää, niin kannattaa valita korkearasvainen vaihtoehto (70-80%) eikä mitään kevytmargariinia, koska kyllä sitä rasvaakin tarvitaan. Margariinia voi kokeilla tehdä myös itse sekoittamalla voita ja rypsiöljyä, mutta tässä toki voin osuus pitää olla isompi kuin kaupan margariineissa, että tuotos pysyy kasassa. Margariinia voi vähän sipaista leivän päälle, mutta sen lisäksi kannattaa suosia muitakin vähemmän käsiteltyjä rasvan lähteitä.
  
Kalaa suositellaan syötäväksi 2-3 kertaa viikossa. Jos kalan syönti on vähäistä, niin mielestäni silloin ruokavaliota täydentämään voi ottaa kalaöljykapseleita. Käytän itsekin sellaisia niinä päivinä kun en syö kalaa. Lohi on sellainen kala mitä paljon mainostetaan, mutta myös suomalaisista järvikaloistamme omegoita tulee mukavasti. Pienet kalat ruotoineen syötynä toimivat myös hyvänä kalsiumin lähteenä.


Lähteet: